Keskiviikkona on edessä kolmas surffikurssi ja sen jälkeen aion vuokrata laudan. Itsekseen harjottelu on varmaan hieman vaikeampaa kun kukaan ei auta vauhdin saamisessa tai sano missä kohtaan pitää nousta seisomaan. Mutta ei se mitään, harjottelua ja kärsivällisyyttä vaan.
Oon siis innostunut surffaamisesta aika kovasti ja haluaisin surffata useammin, muttei ole ollut paljoa mahdollisuuksia, kun ei täältä kämpiltä viitsi raahata lautaa reilun tunnin matkaa rannalle.
Ehkä mä majotun Manlyyn hostelliin viikoksi tai kahdeksi niin pääsen parissa minuutissa kävellen rantsulle, se olis parasta!
Mun tekisi mieli keskustella ja jakaa ääneen hieman vakavempiakin ajatuksia. Liittyen ylisuorittamiseen ja työuupumukseen, sekä paineisiin, niin niiden asettamiseen kuin alla olemiseenkin.
Sen lisäksi, että itselläni on käytännönkokemusta kaikista kolmesta kategoriasta ja äitini on pitkällä sairaslomalla työuupumuksen takia, viikko sitten keskustelin siskoni kanssa, että nyt hänkin on siinä pisteessä. Hänelle burnout tuli muutaman vuoden aikana hiljalleen kasvaneista paineista ja stressistä.
Miksi? Mikä siinä on, että täytyy aina saada aikaiseksi niin paljon, olla ahkera ja hyvä, tai jossei hyvä niin ainakin parempi, mieluiten tietysti paras?
Edes kotona ei voi ottaa rennosti, vaan pitää vähintään siivota ja tiskata ja pyykätä, vaikka teki sen kaiken juuri toissapäivänä. Laiskottelu(oikealta nimeltä rentoutuminen) ei ole sallittua.
Aloin kyseenalaistamaan tätä asiaa pari viikkoa Sydneyyn saapumiseni jälkeen, kun huomasin, että heti kun oli yksikin päivä ilman tekemistä ja tehtävää olo muuttui ahdistuneeksi ja hyödyttömäksi.
Oon yrittänyt tehdä vlogia täällä ollessani, sillä mullahan on aikaa enemmän kuin ikinä ja niin paljon nähtävää/koettavaa, mutta fakta on se, että ajatus videoista ajoittain ahdistaa ja stressaa. Ihan vaan sen takia, että on suorituspaineita, ja saan kyselyä ''miksi et tee niitä useammin, millon tulee seuraava?'' Kunpa niiden tekeminen olisikin niin helppoa ja yksinkertaista, en vaan oo ikinä tyytyväinen siihen millaisia ne on. Jep, ylisuorittamista ja suorituspaineita.
Mä tein Suomessa duunia sen eteen, että on tarpeeksi rahaa Ausseihin. Laitoin kaiken säästöön, niin kuin oon aina tottunut tekemään, ja nyt ne riittää. Tein duunia sillon, jotta voin nyt nauttia.
En tullut tänne stressaamaan.
Tulin lomalle.
Näiden pohdintojen jälkeen päätin, etten aio etsiä töitä ellen meinaa kuolla nälkään.
Tarkottaen sitä, että nautin olemisesta ja elämisestä, teen mitä haluan, ja jos rahat näyttää hupenevan, mutta haluan jäädä pidemmäksi aikaa, niin sitten ehkä teen asialle jotain.
Toisaalta, pääseehän Ausseihin aina uudestaan, jos duunia ei löydy. Ajatus Suomeen palaamisesta on muutenkin erittäin lämmin.
Yritän nyt parhaani mukaan opetella sitä elämäntyyliä, missä ei tarvitse duunipaikan ikkunasta ulos katsoessa miettiä, että hitsi kun on nätti sää, mutten voi lähteä minnekään, koska työt.
Ihan vaan koska mä nyt voin.
Kiitos Jari, kun autat mua järjestelemään mun ajatuksia kokonaisemmaksi palapeliksi.
''Mul on kiva elämä,
ja koti-ikävä.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti