Niin ihanaa!

''Noh, mitäs kirjotetaan?''

-Kaikkee ihanaaaa!

Tässä on teille nyt sitten kaikkee ihanaa!

Oon asustellut muualla reilun viikon verran, kun mun kämpässä asuu joku muu. Ei siis kukaan random, vaan ihana ystäväni Kaisa. Ilmeisesti pääsen takaisin omaan bileluolaani jo perjantaina töiden jälkeen. Jeee, voi miten ihanaa! Jännä miten paljon voi kaivata omaa kotia.

Eletään taas jännittäviä aikoja, olin nimittäin työhaastattelussa(noin 1,5h pituinen) maanantaina ja sain pientä vihiä siitä, että taidan olla mukana. Ensi viikolla selviää! Se on enemmän kuin ihanaa jos saan sen paikan! Hyvä palkka ja jotain semmoista, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Hakijoita oli kuitenkin yli 500 ja vaan 14 saa paikan,,,

Hei miettikää, mä oon melkein oppinut soittamaan kitaralla jotain! Ihanaa, että oon päässyt eteenpäin yhdessä elämäni tavoitteessa ja unelmassani. Oon jo monta vuotta halunnu opetella kitaransoittoa, vaikken musiikista mitään ymmärräkään, mutta nyt on vihdoin joku joka opettaa edes vähän siitä maailmasta. Lähinnä se kuulostaa rämpytykseltä vielä, mutta

ehkä joku päivä osaan.

Nyt voisin mennä ihanaan, lämpimään suihkuun!

Palaillaan viimeistään ens viikolla!

Youtube on ystävä

Ollaan tunnettu Youtuben kanssa jo melkosen monta vuotta, mutta aina se osaa yllättää.

Viime kesänä, ihan vahingossa hän esitteli mulle Miisan ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta entiseen.

Olen vaipunut syvemmälle ja syvemmälle videoiden maailmaan ja aina löytyy jotain lisää.

Youtube, miksi riistät minun vapaa-aikani?

Mitä iloa saat siitä, että katson erilaisia vlogaajia yömyöhään asti?

Yritätkö vihjailla jotain?

Vihaatko minua?

Mistä tässä on kyse?

Nojoo, oon viime kesästä asti pohtinut ja suunitellut tota vlogaamista, eli videobloggausta uutena harrastuksena. Nyt kun on ihan ok-kamerakin käytössä vois kokeilla mitä saa aikaseksi.

Musta tuntuu, että meidän suhde Youtuben kanssa syvenee vielä.

Juon tässä juuri aamukahvia, ja niin kuin arvata saattaa katselen ajankulukseni taas vlogaajia.

Kuuntelen myös musiikkia, ja kun jo näin aamuyhdeksältä kaikkien virallisten puheluiden ja keskenjääneiden paperisotien jälkeen alkaa olla hereillä soi

Mehgan Trainor - Lips are movin

Tuo biisi on pahasti koukuttanut mua viimeset pari viikkoa. Eikä loppua näy.

Kävin tuossa muutama päivä sitten Clasulla shoppailemassa kun minulta puuttui tiettyjä olennaisia keittiövälineitä, ja tein vahingossa pienen heräteostoksen.

Tämän:

Maailman söpöin teesiivilä!

Se on pieni robotti-teesiivilä. Ja se odottaa pesua tiskikoneessa.

Otan parempia kuvia sitten kun saan sen käyttöön.

Illalla Kaisa ja Tuure tulee ikeakassien kanssa tänne mun kämpälle, sillä he muuttavat ainakin reiluksi viikoksi mun luo. Kylppäriremppa estää heitä asumasta omassa kodissa niin ystävällisesti tarjouduin itse siirtymään muualle siksi aikaa. Kun ei paljoa töitäkään ole niin mitä väliä sillä on missä nukkuu.

Mutta ! Nyt pitää valmistautua lähtöön. Kelan ja sossun kanssa täytyy jatkaa paperisotaa. Ei oo mun juttu yhtään, mutta pakko mikä pakko.

Tuntuu suoraan sanottuna vittumaiselta tehdä noita hakemuksia kun en ole ennen ollut tämmöisessä tilanteessa ja olen täysin pulassa noiden kaikenmaailman liitteiden kanssa. Toivottavasti saan ens kuun vuokran maksettua.

Tai edes niitä töitä.

Käsivarren korjaus

Joskus Jyväskylässä asuessani kävin ottamassa kaverillani, ihan liikkeessä siis, käsivarteeni vapaalla kädellä tehdyn horoskooppi-aiheisen tatuoinnin, joka jäi hieman keskeneräisen näköiseksi.

Emme koskaan jatkaneet tatuoimista, minä muutin Helsinkiin ja kaveri sai lapsen, joten annoin asian olla sen jälkeen. Noin kolme vuotta.

Kun sitten tuossa viime vuoden puolella sain rahaa tarpeeksi kasaan kävin pyytämässä ajan Paradise Tattooseen missä Silas lupasi fiksata käsivartta.

Kuva ensimmäiseltä kerralta.

Kuva toisen kerran jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla olin noin 3,5 h neulan alla(siistittiin merkkejä ja suuniteltiin yhdessä mitä tehdään), seuraavalla kerralla 6h(käsi vuosi hieman verta, oli turvonnut hulluna ja teki kipeää), ja vihdoin tuossa keskiviikkona viimeiset 4h saatiin rutistettua.

Silas ihmetteli tokan kerran jälkeen kun en edes valittanut kipua.

Mitäpä sitä valittamaan kun itse on kipua kerjännyt. Tosin kolmannella eli viimesellä kerralla se jatkuva kipu koetteli psyykettä ja purkautu pienenä ahdistuksena. Onneki tuo on nyt täysin valmis.

Lopputulos on huomattavasti parempi ja täysin erinäköinen alkuperäiseen nähden.

Pahoittelen, ettei ole nyt kunnollista kuvaa lopputuloksesta. En viitsinyt vielä ottaa kuvia kun ei ole täysin parantunut. Sovittiin Silaksen kanssa, että menen maaliskuun alussa näyttämään kättä, kun se on täysin parantunut, että kaikki on ok ja voidaan ottaa hieman kuviakin.

Tatuointi näkyy varmasti tulevissa kuvissa!

Taas yksi pieni tavoite ja unelma hoidettu pois alta.

Ensimmäinen unelma tavoitettu!

En edes muista kuinka monta vuotta olen haaveillut omasta kodista ja yksinasumisesta!

Mulle henkilökohtaisesti suuri tavoite ja tärkeä elämänvaihe, joka täytyy kokea on yksinasuminen. Vaikka se täällä Helsingissä onkin kovin kallista puuhaa, ei se minua haittaa.

Olen pienenä asunut äidin kanssa Maunulassa, jonka jälkeen muutettiin Porvoon saaristoon kun olin vasta pari vuotta aiemmin aloittanut koulun.

Sen jälkeen olen asunut kolmessa osoitteessa, aina jonkun kanssa(kumppani, sukulainen, kämppis) ja niitäkin ihmisiä(ja eläimiä) on ollut yleensä samalla kertaa useampia. Toisin sanoen olen tottunut kommuuniasutukseen ja nyt kun ensimmäistä kertaa ikinä asun tosiaan ihan yksin - tuntuu hiukan hassulta ja vaikealta totutella.

Mutta oma rauha juuri silloin kun itse sitä tarvitsee tuntuu aivan mahtavalta!

Eli kyseessä ei ole ensimmäinen allekirjoitettu vuokrasopimus, eikä edessä ole se shokki kun äiti ei teekään valmiiksi ruokaa ja täytyy itse siivota koko kämppä!

Tässä pienen asuntoni, ensimmäisen oman kotini, esittely!

Eteisestä löytyy peili, mistä oli tottakai pakko ottaa kuva.. Mutta siis tässä ovi!

 Eteinen näyttää kutakuinkin tältä. Ovelta katsottuna vasemmalla on kylppäri, edessä lasiovi matalaan majaani, ja oikealla tämmöiset tilavat kaapistot. Siellä pidät hyvin pitkälti kaikki takit, kengät ja vaatteeni. Plus kaikkea turhaa tavaraa tuolla ylimmissä kaapeissa, mihin en edes yllä ilman jakkaraa.. Heh..

Seuraavana kylppäri, jossa on tällä tehkellä vaaleanpunainen teema.

Ei kylläkään tarkoituksella. Ja kyllä, sain pesukoneen mahtumaan.

 

Jatketaanko sitten matkaa?

Mitä löytyy lasioven toiselta puolelta?

 Huoneen vasenta seinää pitkin mentäessä ekana sänky, lipasto ja hyllyt.

Keskellä tunnelmavalaistettu ydin, eli tietokone, televisio ja pleikkari!

Ja huoneen oikealla puolella sohva, taulu(jota yritettiin saada hakasilla pysymään mutta painonsa takia putosi), ja keittiön baaripöytä!

Keittönurkkaus näyttää kokonaisuudessaan tältä:

Siellä näkyy mun ihana eka oma kahvinkeitin ja vähän muutakin kivaa.

Ja niin, tiskikone on ängetty kaiken keskelle. Sain tarpeekseni käsintiskaamisesta. Kuiva-ainevarastona toimii lattialla sijaitseva säilytysboksi, jonka sain täytettynä äiteltä joululahjaksi.

Ehkä hankin siihen vielä joku päivä kärrykön.

SIINÄ SE!

Minun ensimmäinen oma kotini.

Ensimmäinen suuri unelma tavoitettu!

Alkuvuosi

Tämä vuosi on alkanut yllättävän rauhallisin merkein. Siinä missä ennen oli kovat bileet käynnissä UV:na ja tipattomasta ei ollut koko tammikuuna tietoakaan, nyt ei ollut minkäänlaista bilefiilistä tai halua riehua. Tämä vuodenvaihdos meni sen sijaan niin, että matkasin Kuusankoski-Porvoo-Helsinki-Espoo väliä, kunnes päädyttiin istumaan Nancyn seurana aattoiltana. Pelailtiin korttia, juotiin pari juhlajuomaa, ja oltiin sitten mun luona vähän klo 00 jälkeen, eli ennen yhtä kiltisti nukkumassa.

Samanlainen meininki on jatkunut nämä ensimmäiset 10 päivää. Oon ollu tasan kaks kertaa töissä, sillä töitä ei ole. Töitä hakiessa ja kotia siivoillessa päivät lähinnä kuluukin. No okei, on mulla muutakin elämää.

Eilen oli sentään mielenkiintoinen ylläri sähköpostissa, kun mut kutsuttiin videohaastatteluun. En oo ennen kokeillu semmosta, mut onneks ei ollu live-haastattelu, sillä änkytin monet kerrat.

Sai tehdä uudet klipit, onneksi.

En paljasta mihin tuo haastattelu oli, ellen sitten saa paikkaa ja onnessani ala hehkuttamaan sitä joka mestassa.. Katsellaan!

Ja hei!

Torstaina pääsen värittämään käsivarren loppuun. Ainakin toivottavasti. Siinä menee nimittäin koko päivä.

Teen postauksen kuvien kera tästä mun kodista pian, kunhan saan aikaseks otettua tarpeeksi kuvia. Ens viikolla ainakin pitäisi olla paljon aikaa!

Nyt leffailemaan...

C yah!

Viimevuoden muistelua

Aloitin vuoden 2014 hieman masistellen ja pohtien mitä haluan elämälläni tehdä.

Keksin hyvin pian keväällä(tai lähinnä näin unen, joka johti jonkinlaiseen valaistumiseen) mikä se mun elämän tavote on. Suurin unelma... siitä en kerro vielä enempää.

Keväältä ei ole paljoa kuvia, kun olin vain lähinnä koulussa ja töissä. Samaa kaavaa vain.

Kunnes aurinko näyttäytyi meille....

Kesäfiilistelyä ekoina aurinkoisina päivinä! Mukana oli pari koulukaveria, muun muassa Aksu!

Aksun kanssa käytiin myös muutaman kerran pyöräilemässä ja pyörimässä ympäri Helsinkiä.

Uusi hyvä ystävä oli kuvioissa!

Vappua vietin Tonyn ja Siljan kanssa maskeissa. Olin pahassa flunssassa, mutta särkylääkkeet ja kuuma juoma helpotti sen verran, että jaksoi istua puistossa.

Juhannus meni enimmäkseen töissä, mutta ehti sitä pari kaljaakin juomaan uuden pelin merkeissä.

Mun piti juoda yhtä kaljaa pillillä samalla kun tasapainottelin toista otsallani. Lisäksi piti vielä laulaa PMMP:tä. Helppoa!

Tuolloin olin ensimmäisen kerran Eleonooralla.

Kesällä syötiin paljon herkkuja. Nancy oli monissa tapahtumissa mukana,

muun muassa alla näkyvä kuva on otettu yhteiseltä hotellireissulta.

Unohtumaton kesäilta....

Olin syksyn tekemässä vikat työharjottelut Vianorilla!

Mun keskeneräistä tatskaa on jatkettu pitkin syksyä, ja se ilmeisesti saa vikat rääkkäykset nyt tammikuussa!

Postailen tarkempia kuvia kun se on valmis!

Niin.. Kyllä, jouduin avaamaan tämän muistutuskirjeen...

Muutto OMAAN kotiin, ihan yksinäni, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Hallelujah! Tätä on odotettu jo pari vuotta!

Joulu tuli, ja joulu meni. Ei voittoa.

Paitsi että käytiin äitellä syömässä, ja muuten olinkin kissavahtina Myrtsissä.

No okei, okei, sain hurjasti kaikkia ihania lahjoja, kuten esim. selviytymispaketti, hiustuotteita ja Bar in a jar!

Vihdoin ja viimein se päivä koitti, kun me valmistuttiin. Haikein mielin sai hyvästellä koulun ja luokkakaverit.

 Ja tässä sitä nyt ollaan.. Oman kodin lattialla töitä etsiessä.

Toivottavasti ensi vuonna on paljon yhtä ihania muistoja ja uusiakin kuvioita!

ONNEA VUODELLE 2015