Muutto takana!

Huh huh!

Muutosta on selviydytty!

Ainakin melkein kokonaan. Varastoon jäi vielä jokunen tavara,

mutta eipä niillä kiire vielä.

Mutta niin kuitenkin, sain siis uuden kämpän, josta pidän, ja alkaa stressi helpottumaan.

Tossa oli useampi uneton yö takana kun oli tosi epävarma olo kaiken kanssa,

saako kämppää ja mitä tapahtuu elämässä jne.

Onneksi mieli alkaa rauhoittumaan hiljalleen.

Töihin en ole vielä päässyt, koska pahaluonteinen flunssa yllätti ja vei voimat.

Varmaan stressin laukeaminen aiheuttanut sen että kroppa antaa periksi.

Mutta ehkä tuossa viikonloppuna sitten taas jaksaa ahertaa.

Flunssan omana olen siis vain löhönnyt kotona, pelannut pleikkaria, katsonut telkkaria

tai kuluttanut armottomasti aikaa youtuben maailmassa.

Mistä tulikin mieleen! Hankin uuden kameran tossa pari päivää sitten,

jolla voin kuvata reissuani kun joku päivä tästä maasta lähden.

Elämä alkaa hiljalleen luistaa, eikä ole niin suuria tunnelukkoja uusissa pelottavissa tilanteissa.

Vielä muutama asia pitänee korjata/selvittää ja sitten on hyvä olla.

Ystäväni Tony on tulossa pian kylään, joten en lörpöttele sen enempää.

Tämmöinen tilannepäivitys.

Palaillaan!

Ps. Minut painostettiin Snapchattiin.

Voitte tarvittaessa lisätä ja seurata mun elämää aktiivisemmin sieltä,

nimimerkkinä Experialisti.

Elämä on hullua

Moi.

Aikaa on kulunut taas, ja liikaa on lyhyesä ajassa tapahtunut.

Nyt katson ikkunasta aurinkoista syysmaisemaa, oranssin ja keltaisen sävyjen merta,

yksin,

pienessä koirankopissani, josta muutan kohta pois.

Elämä on taas muuttunut.

Sisimmissäni olen silti levollinen.

Asiasta kukkaruukkuun. Mulla oli toissapäivänä nenäverenvuotoja hurjat neljä(4) kertaa. Oli hieman heikko happi ja voin luvata teille, ettei sillon ole hyvä idea juoda yhtään alkoholia. Pitäkää mielessä.

Mun Australia-haave näyttää päivä päivältä kirkkaammalta ja viime viikkoina se todellisuus on ruvennu pelottamaan. Oon hiljalleen ruvennut tajuamaan, että oikeesti lähden jonnekin toiselle puolelle maailmaa asumaan, missä en tunne ketään. Täysin uusi, puhdas pöytä. Vaatii luonnetta.

Writers block.

Oli paljon kaikkea, mitä halusin kertoa, mutten vaan saa muodostettua niitä lauseiksi.

Mitähän kaikkea hullua oon tässä viime aikoina tehny.

Oon ruvennu lenkkeilemään taas enempi, se on aika hullua.

Mun viimeisimmästä tupakasta on kohta puoli vuotta.

Tilalle on tullut paha tapa syödä purkkaa ja pastilleja.

Ja pelata uhkapelejä.

Oon harjotellu pianonsoittoa ja melkein osaan yhden simppelin biisin soittaa.

Ajoin yks yö GT86 kovempaa mitä ikinä myöntäisin.

Ja käytiin tossa joku aika sitten radalla ajamassa laillisesti kovaa.

Irtisanoin kämppäni vaikkei uudesta kodista ole tietoakaan vielä.

Meinasin jo myydä kaiken omaisuuteni pois, kun siivosin kaappeja.

Okei, pieniä holtittomia hetkiä välillä,

mutta syynä niille on varmaankin sekava elämänvaihe, joka johti eroon.

Jep. Se on aika hullua.

Kirkkoveneilyn mestarit!

Tästä on pakko mainita!

Mulla tuli tovi sitten vastaan tilaisuus elämänkokemukseen, johon en ole ikinä ennen törmännyt.

Nimittäin kirkkovenesoutukisat!

En tiennyt edes että kyseisiä soutukisoja järkätään, mutta ilmeisesti on ihan jokavuotinen

Helsingin kaupungin tapa järkätä työntekijöille tämmöinen tapahtuma.

En siis ollut oman työporukan kanssa soutamassa, mutta kaupungin työntekijänä kuitenkin.

Minut pyydettiin vajaaseen souturyhmään ja vaikka alkuun epäilin koko hommaa

suostuin lähtemään amatöörinä kisoihin.

Yhden kerran treenasin, ja seuraavaksi olikin kisat saman viikon aikana,

minä mukana mistään mitään ymmärtämättä!

Who would have known..

Soutukisoissa pärjättiin niin hyvin että oltiin sijalla 52.

Ei oltu edes viimeisten joukossa!

Oli hikinen meno, merivesi kasteli kauttaaltaan,

ja kädet on rakkuloilla vieläkin.

Eikä edes kaduta.

Tänään on sateista

Elämäntiemme ovat täynnä erilaisia ja erikokoisia kuoppia.

Kun kompastut pieneen kuoppaan, saatat nyrjäyttää nilkkasi.

Saatat hetken ontua,

mutta selviydyt siitä melko nopeasti.

Matka jatkuu.

Jos tipahdat syvään kuoppaan, joudut tekemään paljon työtä päästäksesi sieltä ylös,

puhumattakaan vaurioista jotka ovat heikentäneet voimiasi.

Matka jatkuu hitaasti, mutta varmasti.

Tällä hetkellä pyristelen siellä melko syvän kuopan alamaissa ja etsin uusia keinoja kiivetä.

Sitten kun pääsen täältä, aion keskittyä itseeni ja niiden kuoppien täyttämiseen,

jotta myöhemmin ei tulisi niin suuria tiputuksia.

Asioilla on aina tapana järjestyä.

Ja sateen jälkeen on aina poutasää, eikö niin?

Hmm

Milloinkohan sais kirjotettua.. Tai lähinnä aikaa olla kotona ja inspiroitua..

Tekniikan ihmelapsi

Moi!

Sori kun on taas vierähtänyt tovi. Mulla olis jo tässä viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ilmestynyt kolme

blogitekstiä jos mulla ei olisi näin suuria teknisiä ongelmia.

Tarviin uuden tietokoneen. NYT!

En siis pysty lisäämään kuvia kännykältäni koneelle

tällä hetkellä, niin joudutte tyytymään pelkkään tekstiin.

Ellen löydä jotain kivaa valmiiksi koneelta.

Ensinnäkin piti mainita, että rakas ystäväni Mona oli tuossa pari viikkoa takaperin kylässä.

Päästiin Helsingin yöelämään ihmettelemään, ja oli oikein mukava ilta kaikin puolin kaikilla

mukanaolleilla. Harvoin on noin mukava reissu, varsinkaan vähän isommassa porukassa.

Kiitos siis Monalle ja tervetuloa uudestaan! <3

Toinen kunniavieras, joka pian Monan kyläilyn jälkeen vietti mun tykö yhden yön,

oli karvapallo nimeltään Pepsi!

Me opeteltiin Pepsin kanssa kierimistä, ja kuulemma hän kierii edelleen oppien mukaisesti!

Tuli hyvä olo. Ehkä alan olla valmis koiranomistajaksi.

Ja kun nyt päästiin näihin koirakavereihin on pakko mainita, että huomenna perjantaina

käyn hakemassa taas yhden pienen karvakamun hoivaan.

Tinka on kylässä koko viikonlopun,

mikä on ihan mukavaa aktiviteettia kun myös siskontyttö Nelli on

tulossa Helsinki-vierailulle.

Huh huh.. Tajusin juuri, että tänään peiton alla flunssan parantelu ei olekaan ainoa

päivän tehtävä, vaan on pakko siivota ennen viikonloppua.

Niin! Flunssasta, joka alkoi pääsiäisen alussa...

Paras mahdollinen ajankohta tulla kipeäksi, kun ei millään haluaisi

- tai välttämättä saisikaan - olla pois koulusta. Käydään sen verran tärkeitä ja vaikeita asioita,

että pelottaa jäädä jälkeen! En pääse ajamaankaan tänään.. Kurjuus! Ihan tyhmää!

Ehkä tämän päivän lepäilyn kestää, niin huomenna jaksaa perjantaikokeessa vähän skarpata.

Jätin vaan tyhmänä kaiken materiaalin koululle. Fiksua.

Eipä siinä, yritän hankkia pian uuden läppärin niin saan aloitettua vlogiakin hiljalleen.

Palaillaan pian taas!

Haloo Helsingin keikka

..oli huikea!

Onnibussilla Helsingistä Poriin, hotellissa yötä, illalla Haloo Helsinki, ja seuraavana päivänä takaisin kotikaupunkiin. Oli monella tavalla ihana reissu, kun pääsi hetkeksi irti arjesta.

Mutta silti ehti tulla ikävä takaisin Stadiin!

Tämä kuva löytyy myös Instasta, ja pakko mainita, että bändin yksi jäsen jopa tykkäsi siitä!

Olen siis feimi.

Pakko hehkuttaa teillekin, vaikka tosi monelle olen jo asiaa huudellut.

Tuo Porin keikka oli tosi tosi hyvä! Olin jopa nössö ja itkin siellä - kahdesti.

Kun Kuussa tuulee ja Beibi pärähtivät soimaan, en voinut pitää tunnevyöryä sisälläni.

Tuona hetkenä olin todella onnellinen!

Päästiin ihan lavan eteen, kosketusetäisyydelle bändistä. Cool!

Elli on täynnä lavakaristmaa, ja osaa huomioida ihan kaikki keikalla olevat.

Bändin kaikki jäsenet on lahjakkaita ja ihanan energisiä, lämpimiä tyyppejä.

Saatiin siis hieno show, lavantäydeltä energiaa, mahtavaa livemusiikkia ja nättejä valoja.

Ihmiset lauloivat täysillä ja huusivat ja kiljuivat niin että korviin sattui.

Pakko mainita näin erikseen, että Haloo Helsingin sanoitukset on aina tosi osuvia,

jotenkin erilaisia ja iskevät ainakin muhun tosi hyvin.

Usein sanotuksista löytyy uutta vasta sillä kymmenennellä kuuntelukerralla, ja ymmärtää aina vaan paremmin mitä kaikkea Ellinkin ajatusmaailmassa ja elämässä on kohdattu.

Kiitos bändille, kun olette olemassa ja teette ihanaa musiikkia!

Ei Haloo Helsinkiä turhaan palkittu.

Kiitos ikimuistoisesta syntymäpäivästä!

Kevään merkit

Ulkona on niin kaunis auringonpaiste, eikä lunta näy juuri yhtään, että ihan ärsyttää mennä tänään töihin!

Olen vielä sulkuvuorossa tänään, ja huomenna välivuorossa, mutta sitten onkin pari vapaata.

JA TORSTAINA LÄHDETÄÄN KATSOMAAN HALOO HELSINKIÄ PORIIN!

Haloo Helsinki! soittaa mun synttäripäivänä Porissa, joten buukattiin hotelli ja Onnibussin matkat.

Ihanaa päästä minilomalle pois täältä arjen keskeltä jonnekin ihan toiseen kaupunkiin,

missä en ole ikinä edes ennen käynyt.

Mun hiukset on nykyään siis punaiset. Viimeks ne oli punaset varmaan kun olin 15-vuotias.

Mutta en ehkä jaksa pitää näitä niin kauaa, kun kaipaan lilaa ja sinistä väriä, ja nekin vaatii kamalasti ylläpitoa. Ei riitä kärsivällisyys!

Ai niin! Väreistä tuli mieleen, yritin ostaa mulle ja mun neljälle siskolle lippuja

Color Runiin, mutta en ole vielä saanut niitä. Jostain syystä yhteys katkeilee maksukohdassa. Onkohan siellä liikaa ruuhkaa.. Tai sitten koko juttu on huijausta ja mun tili on kohta miinuksella.

Olisi niiiiiin mahtavaa päästä juoksemaan, tanssimaan tai vaikka ryömimään tuo reitti läpi.

Ihanan kesäinen juttu!

Tästä pääsette katsomaan videota, siitä mistä on kyse.

Mä fiilistelen vielä tovin tota aurinkoa ja kesämusiikkia (mm. tätä.) ennen kuin lähden työmatkalle.

Palaillaan joskus Porin keikan jälkeen!

Päivitys

Pakko tehdä pieni päivitys, ettei mene taas ikuisuutta kirjottaa. Mulle kuuluu hyvää!

Keikkatöitä ilmenee suhteellisen hyvin koko ajan ja olen melkein täyspäiväisesti töissä.

Tässä odottelen sitä kurssin alkua, joka on vasta 30.3.

Sitten kun saan ensimmäisen kunnollisen palkan tuosta työstä kesällä niin haluan kokeilla kuntonyrkkeilyä. Emma ehdotti ideaa joskus, mutta vielä ei ole siihen varaa.

Haluaisin kovasti kokeilla paljon muitakin harrastuksia. Tanssia ihan päällimmäisenä.

Olisi hienoa jos löytyisi oma tanssiryhmä jonka kanssa harjoitella ja tanssia kesäisin puistossa.

Olen melkein saanut aikaseksi videobloginkin, mutta se on siirtynyt myöhemmälle teknisistä ongelmista.

Tarvitsen uuden tietokoneen. Ja haluan hyvän oman kameran.

Ehkä laitan tähän läppäriin tehdasasetukset ja kokeilen toimiiko se sen jälkeen paremmin.

Kuuntelen Lindsey Stirlingin uusia biisejä.

Aivan ihania luomuksia. Ja ne musavideot on aivan huikeita, niinkuin yleensäkin.

Käykää tsekkaamassa esimerkiksi Roundtable Rival -biisi. Hullun hieno!

Uusi aikakausi

Ajattelin, että se riittäisi kun muutan uuteen kotiin ja teen jotakin täysin uutta duunia.

Uudella työllä ajattelin lähinnä maisemanvaihdosta, tyyliin eri Shelliä tai kahvilaa missä en ole ennen ollut.

Ja niinhän nämä muutokset sinänsä riittäisivätkin, mutta eivät ilmeisesti ihan siinä määrin missä alunperin ajattelin.

Nimittäin hieman suurempia, yllättäviäkin muutoksia tulee tässä lähitulevaisuudessa.

Aloitan 30.03.2015 koulutuksen, jonka sai ainoastaan 14 ihmistä,

yli 500 hakijasta.

Tämä muuttaa tulevaisuudensuunitelmiani muun muassa sen verran,

että saan työsuhdekämpän jostain muualta ja oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni hyvää palkkaa.

Toki minun täytyy sopimuksen mukaan olla näissä töissä ainakin vuosi koulutuksen jälkeenkin.

Kuulostaa hyvältä. Vakaa työ, vaihtelua, uutta haastetta ja paljon ihania etuja.

Toisin sanoen lupaava tulevaisuus.

Kuinka sokeriseksi mun elämä voi vielä muuttua?

Tämän kunniaksi olen päättänyt hieman tappaa hiuksiani ja kokeilla jotakin uutta väriä pitkästä aikaa.

Pysykää lähettyvillä!

Niin ihanaa!

''Noh, mitäs kirjotetaan?''

-Kaikkee ihanaaaa!

Tässä on teille nyt sitten kaikkee ihanaa!

Oon asustellut muualla reilun viikon verran, kun mun kämpässä asuu joku muu. Ei siis kukaan random, vaan ihana ystäväni Kaisa. Ilmeisesti pääsen takaisin omaan bileluolaani jo perjantaina töiden jälkeen. Jeee, voi miten ihanaa! Jännä miten paljon voi kaivata omaa kotia.

Eletään taas jännittäviä aikoja, olin nimittäin työhaastattelussa(noin 1,5h pituinen) maanantaina ja sain pientä vihiä siitä, että taidan olla mukana. Ensi viikolla selviää! Se on enemmän kuin ihanaa jos saan sen paikan! Hyvä palkka ja jotain semmoista, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Hakijoita oli kuitenkin yli 500 ja vaan 14 saa paikan,,,

Hei miettikää, mä oon melkein oppinut soittamaan kitaralla jotain! Ihanaa, että oon päässyt eteenpäin yhdessä elämäni tavoitteessa ja unelmassani. Oon jo monta vuotta halunnu opetella kitaransoittoa, vaikken musiikista mitään ymmärräkään, mutta nyt on vihdoin joku joka opettaa edes vähän siitä maailmasta. Lähinnä se kuulostaa rämpytykseltä vielä, mutta

ehkä joku päivä osaan.

Nyt voisin mennä ihanaan, lämpimään suihkuun!

Palaillaan viimeistään ens viikolla!

Youtube on ystävä

Ollaan tunnettu Youtuben kanssa jo melkosen monta vuotta, mutta aina se osaa yllättää.

Viime kesänä, ihan vahingossa hän esitteli mulle Miisan ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta entiseen.

Olen vaipunut syvemmälle ja syvemmälle videoiden maailmaan ja aina löytyy jotain lisää.

Youtube, miksi riistät minun vapaa-aikani?

Mitä iloa saat siitä, että katson erilaisia vlogaajia yömyöhään asti?

Yritätkö vihjailla jotain?

Vihaatko minua?

Mistä tässä on kyse?

Nojoo, oon viime kesästä asti pohtinut ja suunitellut tota vlogaamista, eli videobloggausta uutena harrastuksena. Nyt kun on ihan ok-kamerakin käytössä vois kokeilla mitä saa aikaseksi.

Musta tuntuu, että meidän suhde Youtuben kanssa syvenee vielä.

Juon tässä juuri aamukahvia, ja niin kuin arvata saattaa katselen ajankulukseni taas vlogaajia.

Kuuntelen myös musiikkia, ja kun jo näin aamuyhdeksältä kaikkien virallisten puheluiden ja keskenjääneiden paperisotien jälkeen alkaa olla hereillä soi

Mehgan Trainor - Lips are movin

Tuo biisi on pahasti koukuttanut mua viimeset pari viikkoa. Eikä loppua näy.

Kävin tuossa muutama päivä sitten Clasulla shoppailemassa kun minulta puuttui tiettyjä olennaisia keittiövälineitä, ja tein vahingossa pienen heräteostoksen.

Tämän:

Maailman söpöin teesiivilä!

Se on pieni robotti-teesiivilä. Ja se odottaa pesua tiskikoneessa.

Otan parempia kuvia sitten kun saan sen käyttöön.

Illalla Kaisa ja Tuure tulee ikeakassien kanssa tänne mun kämpälle, sillä he muuttavat ainakin reiluksi viikoksi mun luo. Kylppäriremppa estää heitä asumasta omassa kodissa niin ystävällisesti tarjouduin itse siirtymään muualle siksi aikaa. Kun ei paljoa töitäkään ole niin mitä väliä sillä on missä nukkuu.

Mutta ! Nyt pitää valmistautua lähtöön. Kelan ja sossun kanssa täytyy jatkaa paperisotaa. Ei oo mun juttu yhtään, mutta pakko mikä pakko.

Tuntuu suoraan sanottuna vittumaiselta tehdä noita hakemuksia kun en ole ennen ollut tämmöisessä tilanteessa ja olen täysin pulassa noiden kaikenmaailman liitteiden kanssa. Toivottavasti saan ens kuun vuokran maksettua.

Tai edes niitä töitä.

Käsivarren korjaus

Joskus Jyväskylässä asuessani kävin ottamassa kaverillani, ihan liikkeessä siis, käsivarteeni vapaalla kädellä tehdyn horoskooppi-aiheisen tatuoinnin, joka jäi hieman keskeneräisen näköiseksi.

Emme koskaan jatkaneet tatuoimista, minä muutin Helsinkiin ja kaveri sai lapsen, joten annoin asian olla sen jälkeen. Noin kolme vuotta.

Kun sitten tuossa viime vuoden puolella sain rahaa tarpeeksi kasaan kävin pyytämässä ajan Paradise Tattooseen missä Silas lupasi fiksata käsivartta.

Kuva ensimmäiseltä kerralta.

Kuva toisen kerran jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla olin noin 3,5 h neulan alla(siistittiin merkkejä ja suuniteltiin yhdessä mitä tehdään), seuraavalla kerralla 6h(käsi vuosi hieman verta, oli turvonnut hulluna ja teki kipeää), ja vihdoin tuossa keskiviikkona viimeiset 4h saatiin rutistettua.

Silas ihmetteli tokan kerran jälkeen kun en edes valittanut kipua.

Mitäpä sitä valittamaan kun itse on kipua kerjännyt. Tosin kolmannella eli viimesellä kerralla se jatkuva kipu koetteli psyykettä ja purkautu pienenä ahdistuksena. Onneki tuo on nyt täysin valmis.

Lopputulos on huomattavasti parempi ja täysin erinäköinen alkuperäiseen nähden.

Pahoittelen, ettei ole nyt kunnollista kuvaa lopputuloksesta. En viitsinyt vielä ottaa kuvia kun ei ole täysin parantunut. Sovittiin Silaksen kanssa, että menen maaliskuun alussa näyttämään kättä, kun se on täysin parantunut, että kaikki on ok ja voidaan ottaa hieman kuviakin.

Tatuointi näkyy varmasti tulevissa kuvissa!

Taas yksi pieni tavoite ja unelma hoidettu pois alta.

Ensimmäinen unelma tavoitettu!

En edes muista kuinka monta vuotta olen haaveillut omasta kodista ja yksinasumisesta!

Mulle henkilökohtaisesti suuri tavoite ja tärkeä elämänvaihe, joka täytyy kokea on yksinasuminen. Vaikka se täällä Helsingissä onkin kovin kallista puuhaa, ei se minua haittaa.

Olen pienenä asunut äidin kanssa Maunulassa, jonka jälkeen muutettiin Porvoon saaristoon kun olin vasta pari vuotta aiemmin aloittanut koulun.

Sen jälkeen olen asunut kolmessa osoitteessa, aina jonkun kanssa(kumppani, sukulainen, kämppis) ja niitäkin ihmisiä(ja eläimiä) on ollut yleensä samalla kertaa useampia. Toisin sanoen olen tottunut kommuuniasutukseen ja nyt kun ensimmäistä kertaa ikinä asun tosiaan ihan yksin - tuntuu hiukan hassulta ja vaikealta totutella.

Mutta oma rauha juuri silloin kun itse sitä tarvitsee tuntuu aivan mahtavalta!

Eli kyseessä ei ole ensimmäinen allekirjoitettu vuokrasopimus, eikä edessä ole se shokki kun äiti ei teekään valmiiksi ruokaa ja täytyy itse siivota koko kämppä!

Tässä pienen asuntoni, ensimmäisen oman kotini, esittely!

Eteisestä löytyy peili, mistä oli tottakai pakko ottaa kuva.. Mutta siis tässä ovi!

 Eteinen näyttää kutakuinkin tältä. Ovelta katsottuna vasemmalla on kylppäri, edessä lasiovi matalaan majaani, ja oikealla tämmöiset tilavat kaapistot. Siellä pidät hyvin pitkälti kaikki takit, kengät ja vaatteeni. Plus kaikkea turhaa tavaraa tuolla ylimmissä kaapeissa, mihin en edes yllä ilman jakkaraa.. Heh..

Seuraavana kylppäri, jossa on tällä tehkellä vaaleanpunainen teema.

Ei kylläkään tarkoituksella. Ja kyllä, sain pesukoneen mahtumaan.

 

Jatketaanko sitten matkaa?

Mitä löytyy lasioven toiselta puolelta?

 Huoneen vasenta seinää pitkin mentäessä ekana sänky, lipasto ja hyllyt.

Keskellä tunnelmavalaistettu ydin, eli tietokone, televisio ja pleikkari!

Ja huoneen oikealla puolella sohva, taulu(jota yritettiin saada hakasilla pysymään mutta painonsa takia putosi), ja keittiön baaripöytä!

Keittönurkkaus näyttää kokonaisuudessaan tältä:

Siellä näkyy mun ihana eka oma kahvinkeitin ja vähän muutakin kivaa.

Ja niin, tiskikone on ängetty kaiken keskelle. Sain tarpeekseni käsintiskaamisesta. Kuiva-ainevarastona toimii lattialla sijaitseva säilytysboksi, jonka sain täytettynä äiteltä joululahjaksi.

Ehkä hankin siihen vielä joku päivä kärrykön.

SIINÄ SE!

Minun ensimmäinen oma kotini.

Ensimmäinen suuri unelma tavoitettu!

Alkuvuosi

Tämä vuosi on alkanut yllättävän rauhallisin merkein. Siinä missä ennen oli kovat bileet käynnissä UV:na ja tipattomasta ei ollut koko tammikuuna tietoakaan, nyt ei ollut minkäänlaista bilefiilistä tai halua riehua. Tämä vuodenvaihdos meni sen sijaan niin, että matkasin Kuusankoski-Porvoo-Helsinki-Espoo väliä, kunnes päädyttiin istumaan Nancyn seurana aattoiltana. Pelailtiin korttia, juotiin pari juhlajuomaa, ja oltiin sitten mun luona vähän klo 00 jälkeen, eli ennen yhtä kiltisti nukkumassa.

Samanlainen meininki on jatkunut nämä ensimmäiset 10 päivää. Oon ollu tasan kaks kertaa töissä, sillä töitä ei ole. Töitä hakiessa ja kotia siivoillessa päivät lähinnä kuluukin. No okei, on mulla muutakin elämää.

Eilen oli sentään mielenkiintoinen ylläri sähköpostissa, kun mut kutsuttiin videohaastatteluun. En oo ennen kokeillu semmosta, mut onneks ei ollu live-haastattelu, sillä änkytin monet kerrat.

Sai tehdä uudet klipit, onneksi.

En paljasta mihin tuo haastattelu oli, ellen sitten saa paikkaa ja onnessani ala hehkuttamaan sitä joka mestassa.. Katsellaan!

Ja hei!

Torstaina pääsen värittämään käsivarren loppuun. Ainakin toivottavasti. Siinä menee nimittäin koko päivä.

Teen postauksen kuvien kera tästä mun kodista pian, kunhan saan aikaseks otettua tarpeeksi kuvia. Ens viikolla ainakin pitäisi olla paljon aikaa!

Nyt leffailemaan...

C yah!

Viimevuoden muistelua

Aloitin vuoden 2014 hieman masistellen ja pohtien mitä haluan elämälläni tehdä.

Keksin hyvin pian keväällä(tai lähinnä näin unen, joka johti jonkinlaiseen valaistumiseen) mikä se mun elämän tavote on. Suurin unelma... siitä en kerro vielä enempää.

Keväältä ei ole paljoa kuvia, kun olin vain lähinnä koulussa ja töissä. Samaa kaavaa vain.

Kunnes aurinko näyttäytyi meille....

Kesäfiilistelyä ekoina aurinkoisina päivinä! Mukana oli pari koulukaveria, muun muassa Aksu!

Aksun kanssa käytiin myös muutaman kerran pyöräilemässä ja pyörimässä ympäri Helsinkiä.

Uusi hyvä ystävä oli kuvioissa!

Vappua vietin Tonyn ja Siljan kanssa maskeissa. Olin pahassa flunssassa, mutta särkylääkkeet ja kuuma juoma helpotti sen verran, että jaksoi istua puistossa.

Juhannus meni enimmäkseen töissä, mutta ehti sitä pari kaljaakin juomaan uuden pelin merkeissä.

Mun piti juoda yhtä kaljaa pillillä samalla kun tasapainottelin toista otsallani. Lisäksi piti vielä laulaa PMMP:tä. Helppoa!

Tuolloin olin ensimmäisen kerran Eleonooralla.

Kesällä syötiin paljon herkkuja. Nancy oli monissa tapahtumissa mukana,

muun muassa alla näkyvä kuva on otettu yhteiseltä hotellireissulta.

Unohtumaton kesäilta....

Olin syksyn tekemässä vikat työharjottelut Vianorilla!

Mun keskeneräistä tatskaa on jatkettu pitkin syksyä, ja se ilmeisesti saa vikat rääkkäykset nyt tammikuussa!

Postailen tarkempia kuvia kun se on valmis!

Niin.. Kyllä, jouduin avaamaan tämän muistutuskirjeen...

Muutto OMAAN kotiin, ihan yksinäni, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Hallelujah! Tätä on odotettu jo pari vuotta!

Joulu tuli, ja joulu meni. Ei voittoa.

Paitsi että käytiin äitellä syömässä, ja muuten olinkin kissavahtina Myrtsissä.

No okei, okei, sain hurjasti kaikkia ihania lahjoja, kuten esim. selviytymispaketti, hiustuotteita ja Bar in a jar!

Vihdoin ja viimein se päivä koitti, kun me valmistuttiin. Haikein mielin sai hyvästellä koulun ja luokkakaverit.

 Ja tässä sitä nyt ollaan.. Oman kodin lattialla töitä etsiessä.

Toivottavasti ensi vuonna on paljon yhtä ihania muistoja ja uusiakin kuvioita!

ONNEA VUODELLE 2015