Sukulaiset kunniaan!

Eilen pidettiin suvumme perinteinen puurojuhla, missä on aina oma hälinänsä ja lämmin joulutunnelma.

Mulla on ihana suku. Kaikki on vaan yksinkertasesti niin ihania!

Tästä juhlasta teki spesiaalin se, että meillä oli hieman uusia osallistujia Skypen kautta. Otettiin yhteys Australian sukulaisiin. Se oli jännittävää!

Yllä olevassa kuvassa tervehdin läppärin kautta australialaisia sukulaisiamme. Vaihdettiin siinä pikaiset kuulumiset, ja sukulaiset maailman toisella puolen näyttivät mikä siellä minua odottaa. Nimittäin tuubillinen Vegemitea! Hahaa! Jos et tiedä mitä se on, klikkaa tästä !

He kysyivät milloin tulen visiitille, heti huomennako. Äiti ei antanut lupaa. Mutta pian.

Kuvan on siis ottanut Jukka, mutta sain luvan julkaista sen täällä.

Myöhemmin käytiin etsimässä mulle valmistujaismekko. Nekin juhlat on alle kahen viikon päässä! Hullua!

Mutta tämmönen musta pitsiunelma löytyi. Luulin että tuo ainoa jäljellä oleva S-koko olisi liian pieni, mutta onneksi Eleonoora pakotti mut sovittamaan sitä. Se on nimittäin just hyvä. Vaikka jänskääkin tommonen kovin vartalonmyötänen mekko :) Siinä on paljettejakin!

Millon musta tuli tämmönen tyttö..

Uudessa kodissa on nyt tullut yövyttyä lähes joka yö. Uusiin ääniin menee hetki tottua, mutta yllättävän rauhallista seutua nuo mun hoodit on. Oletukseni oli siis, että talo on täynnä alkoholisteja ja ulkona käveleminen on tosi pelottavaa kun joku voi käydä minä hetkenä tahansa päälle. Todellisuus on, että melua ei ole, ja naapurit moikkaa aina kohteliaasti ja iloisesti.

Äite ja B kävi myös tsekkaamassa kämpän pikasesti ennen paluumatkaa Porvooseen. Sanovat, että kovin pieni asunto on(tottakai) ja kallis, mutta ihan söpö ekaksi kodiksi.

Voisin tällä viikolla viedä lisää tavaraa kotiin, läppäri ja web-kamera mukaanlukien. Sitten voin pitää Tuulille suomenkielen kursseja.

Tää lahja sai mut ihan superiloseks eilen illalla. Oltiin Eltsun kanssa puhuttu joskus muutama päivä aiemmin kitaransoitosta ja plektroista. Kerroin ohimennen että haluisin tehdä semmosen hienon kaulakorun.

Eipä tarvii tehdä enää ite halppisversiota, kun sain etukäteen valmistujaislahjaksi tämän;

Kiitos muru! Oot huippu <3

Ensimmäisiä

Joudun valitettavasti postaamaan puhelimella ensimmäiset kuvat kun en ole vielä saanut nettiä hankittua uuteen kotiini. Toivottavasti kuvat näkyy..

Mutta niin, tässä on nyt ensimmäisiä asioita omassa(lähes tyhjässä) 

luukussani. Ekasta itseostetusta wc-paperirullasta ekoihin tuparilahjoihin! Mulla on ihania ystäviä jotka istu eilen iltaa täällä mun kämpillä lattialla. Oli kiva ilta ! <3

Mistä saisi lisää aikaa?

Onnellisuuden aikaa

Olin perjantaina töiden jälkeen juhlistamassa tasa-arvoisuutta ja oli varsin mielenkiintoinen ilta. Seuraavana päivänä rakas siskoni haki minut Hyvinkäälle, ja täällä olen edelleen. Sisko tarvitsi vapaa-iltaa, joten suostuin lastenlikaksi, vaikken ollutkaan edeltävänä yönä nukkunut juuri lainkaan. Eilinen meni siis koomaillessa ja viime yönä nukuin kevyesti kellon ympäri. Noh, jospa jaksais käydä etsimässä valmistujaismekkoa tänään Willasta? Valmistumiseen on enää 20 päivää!
Ja huomenna onkin sitten jännittävä päivä. Saan avaimet ensimmäiseen omaan yksiööni!
Tätä oon odottanu kokonaisen vuoden. Jännittää! Vaikka kyseessä ei ole tosiaan mikään luksuslukaali, mutta eihän ensimmäisen kodin pidäkään olla. Tai eihän se ensimmäinen koti ole, kun olen asunut äidin siipiensuojan jälkeen peräti kolmessa osotteessa. Useamman ihmisen ja elukan kanssa. Mutta pointti on se, että menen heti huomenna makuupussin ja kaljan kanssa fiilistelemään tyhjän kämpän lattialle.
Sen lisäksi, että pääsen uuteen kotiin ja valmistun, mulla on riittänyt töitä suht hyvin. Toivon, että riittää ens vuoden puolellakin. Ja sitten mulla on vieläpä Rakas elämässä. Niin ja onhan elämä nyt muutenkin ihan jees.

Tällä hetkellä mun elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea ihanaa, että on pakko myöntää tämä;

Mä olen onneni kukkuloilla. Olen onnellinen!

Tästä on hyvä jatkaa. Palailen pian asiaan!

Ensimmäinen (outo) teksti

Tapahtuipa kerran sellainen ihana äxidentti, että edellisestä rumasta blogistani katosi kaikki ilkeät kuvat. Siitä syystä päätin tehdä karvaisen blogin mustan elämäni turhamaisista tapahtumista. En muista millaisista humalaisista ihmeistä kirjoitin viimeksi, mutta sairaassa elämässäni on tapahtunut paljon apaattisia muutoksia. Valmistuminen ensimmäiseen totiseen ammattiin häämöttää kuukauden päässä, ja muutto uuteen tarpeelliseen kotiin alkaa jo ensi viikolla.

Kerrottakoon nyt uusille ja kohtalokkaille lukijoille hieman minusta itsestäni. Mulla on monia  unelmia, jotka haluan sieluttomasti toteuttaa ennen täydellistä kuolemaani.
Mulla on paljon syvällisiä kavereita, koska oon ihan jees. Arkiset kesäyöt on parhautta ja siksi inhoankin Suomessa asumista. En tykkää ahdistavista kissoista, mutta märkiä poikkeuksia löytyy.

Sain mahtavaa apua tämän teksin kirjoittamiseen.
Tästä se lähtee. Tervetuloa mukaan!