Onnellisuuden aikaa

Olin perjantaina töiden jälkeen juhlistamassa tasa-arvoisuutta ja oli varsin mielenkiintoinen ilta. Seuraavana päivänä rakas siskoni haki minut Hyvinkäälle, ja täällä olen edelleen. Sisko tarvitsi vapaa-iltaa, joten suostuin lastenlikaksi, vaikken ollutkaan edeltävänä yönä nukkunut juuri lainkaan. Eilinen meni siis koomaillessa ja viime yönä nukuin kevyesti kellon ympäri. Noh, jospa jaksais käydä etsimässä valmistujaismekkoa tänään Willasta? Valmistumiseen on enää 20 päivää!
Ja huomenna onkin sitten jännittävä päivä. Saan avaimet ensimmäiseen omaan yksiööni!
Tätä oon odottanu kokonaisen vuoden. Jännittää! Vaikka kyseessä ei ole tosiaan mikään luksuslukaali, mutta eihän ensimmäisen kodin pidäkään olla. Tai eihän se ensimmäinen koti ole, kun olen asunut äidin siipiensuojan jälkeen peräti kolmessa osotteessa. Useamman ihmisen ja elukan kanssa. Mutta pointti on se, että menen heti huomenna makuupussin ja kaljan kanssa fiilistelemään tyhjän kämpän lattialle.
Sen lisäksi, että pääsen uuteen kotiin ja valmistun, mulla on riittänyt töitä suht hyvin. Toivon, että riittää ens vuoden puolellakin. Ja sitten mulla on vieläpä Rakas elämässä. Niin ja onhan elämä nyt muutenkin ihan jees.

Tällä hetkellä mun elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea ihanaa, että on pakko myöntää tämä;

Mä olen onneni kukkuloilla. Olen onnellinen!

Tästä on hyvä jatkaa. Palailen pian asiaan!

Ensimmäinen (outo) teksti

Tapahtuipa kerran sellainen ihana äxidentti, että edellisestä rumasta blogistani katosi kaikki ilkeät kuvat. Siitä syystä päätin tehdä karvaisen blogin mustan elämäni turhamaisista tapahtumista. En muista millaisista humalaisista ihmeistä kirjoitin viimeksi, mutta sairaassa elämässäni on tapahtunut paljon apaattisia muutoksia. Valmistuminen ensimmäiseen totiseen ammattiin häämöttää kuukauden päässä, ja muutto uuteen tarpeelliseen kotiin alkaa jo ensi viikolla.

Kerrottakoon nyt uusille ja kohtalokkaille lukijoille hieman minusta itsestäni. Mulla on monia  unelmia, jotka haluan sieluttomasti toteuttaa ennen täydellistä kuolemaani.
Mulla on paljon syvällisiä kavereita, koska oon ihan jees. Arkiset kesäyöt on parhautta ja siksi inhoankin Suomessa asumista. En tykkää ahdistavista kissoista, mutta märkiä poikkeuksia löytyy.

Sain mahtavaa apua tämän teksin kirjoittamiseen.
Tästä se lähtee. Tervetuloa mukaan!