9. syyskuuta 2016

Perjantai

Noniin, nyt on ihan hyvä olo.

Olin eilen kaverini ja hänen kahden duunikaverin kanssa ulkona.
Istuttiin heidän vakkarimestassa, eräässä meksikolaisessa pubissa.
Olut ja viini siellä oli erittäin hyvää, ja ruoka myös ihanaa.
Olin yllättynyt siitä miten helposti englantia näiden tuntemattomien ihmisten kanssa
pystyi puhumaan, ja he ottivat minut vastaan todella hyvin. Lovely!

Muutaman juoman jälkeen muu porukka lähti nukkumaan ja minä suuntasin hostellille.
Pienen kavereideni antaman rohkaisun myötä päätin uskaltautua hostellin clubipuolelle
ja yllätyin siitä meiningistä. Olin hädintuskin ehtinyt pyytää vettä kun jo joku
tuli kysymään miten ilta on sujunut. Sain uuden kaverin.
Hänen kanssa seurattiin beer pong-kilpailua ja myöhemmin käytiin harjottelemassa
skeittausta. Oli hauskaa ja kiva huomata ettei se laudalla pysyminen ole niin hankalaa.
Kuulemma skeittaus on verrattavissa surffaukseen, joten ehkä
musta saadaan vielä surffarikin joku päivä!

Tänään aamulla herättyäni menin hakemaan kioskilta pari vesipulloa,
ja hämmästyksekseni tuo eidellä mainittu uusi kaverini käveli vastaan.
Ihme yhteensattuma.
Tuo kyseinen tyyppi yritti ettiä erästä asuntoa, jota suunnitteli vuokraavansa,
joten liityin etsintäseuraan. Ja kyllä, eksyttiin pahemman kerran.
Jokseenkin helpottavaa huomata, ettei edes aussit osaa liikkua täällä, haha!
Luovutin puolen tunnin kävelyn jälkeen ja kaveri jatkoi oman onnensa
nojassa matkaa taksilla.

Näin suomalaisena heti epäilyttää ihmisten ystävällisyys ja huomaavaisuus.
En luota oikeastaan kehenkään täällä, enkä uskalla juurikaan puhua kenellekään
tuntemattomalle. On vaikea saada kontaktia ihmisiin.
Mutta nyt en sentään ole ihan niin yksin kuin alkuviikosta.
Ehkä pääsen ulos kuoresta tämän viikon aikana.

Yritän etsiä lentolippuja maanantaille.
Jätän silloin Brisbanen taakseni ja suuntaan Sydneyyn.
Odotan sitä todella paljon, sillä näen serkkuni Nickin ja saan
yöpyä Lauri-enon talossa. Helpottunut fiilis siitäkin, että
on tuttuja ihmisiä vastassa, eikä tarvitse enää kestää tätä hostellimeininkiä ja
nukkua monen muun ihmisen kanssa samassa huoneessa.
Ei hostellissa siis sinänsä mitään vikaa ole, mutta täällä on ihmeen yksinäistä,
ja silti et saa koskaan olla rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti